Epun oma postaus

MAU! Eppu täs moi.

Täs mä huudan ku tiedossa on ruokaa. Mä joka aamu oon ensin tullu ton mun toissijaisen ruokintakoneen viereen makoilemaan ku kuulen että sen herätys soi, sit nuolen sen kättä niin kauan et se vaivautuu rapsuttelee mua, ja sit lopulta ku se saa raahattuu ittensä ylös nii alan huutaa tollee niinku tos keskimmäises kuvas. MAU! Sit se ruokintakone joskus maukuu mun kaa kilpaa, mikä idiootti. Tärkeintähän on että saan paljon ruokaa!

Täs mä loikoilen sipsipussin kaa. Tykkään pitää tämmösii löhöiltoja. Tykkään kyl enemmän makoilla sängyllä, mut noi tyhmät oli ton pussin tohon jättäny nii pidin sit löhöilyiltaani pöydällä. Ei ne kyl ees ollu koko pussia mulle viel avannu. Katon täs aika tarkkana ovelle, ku ensisijainen ruokinta-automaatti oli just tulossa sisälle. Tän kuvan jälkeen lähinki salamana huutaa mun kupeille, jos oisinki saanu märkäruokaa. MAU!

Eli mun kesään on kuulunu ainaki paljon syömistä. Pari kärpästäki oon saalistanu ja syöny, oonhan mä hurja saalistaja. Purrr.

Purri agilitykissana

Tänään oli Purrin päivä agilitykissana. Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, Kokkolassa järjestettiin tänään kissojen agilitykilpailut. Ihan läpällä ja huvikseen ajateltiin viedä se sinne. Pienelle kissalle ei kerrottu mitään siitä ennen tätä aamua ja kuten arvata saattaa, Eppu ei ilahtunut.

Aamu alkoi tosiaan erittäin lupaavasti, kun kuljetusboksi kaivettiin esille ja laskettiin lattialle. Sekunti ja kissa oli sängyn alla piileskelemässä. Lempilelun avulla se saatiin houkuteltua esiin ja matka kohti agilitykilpailuja sai alkaa. Eppu surkeana naukui boksissaan matkan aikana. Ei kuulema halunnut taas eläinlääkäriin eikä voinut käsittää, ettei suuntana ollut eläinlääkäri vaan jotain vielä järkyttävämpää..

Käytiin ensin Biltemassa katselemassa, josko siellä olisi ollut Purrille uutta lelua. Toki juuri meidän tuurilla ne olivat kokonaan loppu tällä hetkellä ja uusi lelu jäi ostamatta. Purri parka, onneksi sen lempparilelu on vielä edes jollain tapaa kasassa.

Agilitykisoihin ei ollut tunkua osallistujista, ainoastaan Purri oli ns. ulkopuolisena kissana mukana. Neljä muuta olivat agikisojen järjestäjän kissoja. Otettiin Purri ensin harjoittelemaan esteitä ja saatiin se suorittamaan kaksi estettä neljästä. A-este ja ylityseste olivat niin jänniä, että niitä ei vielä siinä vaiheessa haluttu suorittaa.

Alkukarsinnat alkoivat vähän klo 12 jälkeen. Purri oli kolmantena suoritusvuorossa. Kisojen järjestäjän kissat juoksivat radan kaikki täysiä läpi ja osasivat todella hienosti kaikki esteet. Purria vähän epäilytti, mutta suoritti alkukarsinnassa kaksi estettä ja A-esteen melkein. Siitä saatiin hienot 5 pistettä. Aikaa kertyi 1 minuutti ja 30 sekuntia. Se oli Epun menolippu finaaliin!

Finaali aloitettiin klo 13. Tällä kertaa Eppu suoritti vain kaksi estettä (4p), kovasti teki mieli ylittää ylityseste, mutta A-esteen oli kiertämässä kyllä kauniisti. Aikaa oli tällä kertaa 49 sekuntia, eli kovasti petrattiin alkukarsintojen ajasta. Tällä ajalla ja näillä pisteillä Eppu sijoittui viidenneksi ja sai myös tsempparipalkinnon.

Nyt on kova hinku saada omia agilityesteitä ja lähteä treenaamaan Purrin kanssa enemmänkin ;) Harmi, ettei kisojakaan tässä Keski-Pohjanmaalla oikeastaan ole. Oulussa on enemmänkin, mutta Ouluunkin on se parin tunnin matka.

Purri kevätunilla

Purrin blogissa on ollut syvä hiljaisuus. Kaiketi Purri on ollut jonkunlaisilla kevätunilla, kerta juttuja ei vain ole syntynyt? Vai mitähän tänä aikana on oikeasti tapahtunut? Jospa se selviää tämän blogitekstin aikana. Malleiltu on ainakin.

Melkein kolme viikkoa sitten Purri jäi yksin kotiin viikonlopuksi, hoitaja kävi sitä pari kertaa päivässä morjenstamassa. Syvä yksinäisyys valtasi Purrin ja pieni kissa oli täysin varma siitä, että jäänee yksin kotiin. Kovin seurallinen se ainakin oli meidän palatessa takaisin kotiin. Yhden pienen tuliaisen kera.

Purrin kotiin tuotiin joku outo pieni keltainen möhkäle. Kovin kiinnostunut kissa siitä oli, ei kai voinut ymmärtää mikä se oikein on. Joku omituinen, aika rauhallinen otus. Kaipa se yrittää olla uusi koira?? Tottelee aika samankaltaista nimeä, mikä Purrin oma nimi on. Serri. Välillä se muka aktivoituu ja repii kissaa hännästä. Ei Purri sille oikeen mitään ole sanonut. Kunhan katsoo ja vaihtaa maisemaa. Vaikka vähän saisi kyllä kouluttaakin pysymään kauempana kiltisti.

Eppu on myös jo kauan halunnut meidän asunnossa olevaan, yhteen tiettyyn huoneeseen. Vihdoin se pääsi sinne, useammankin kerran. Ja haluaa sinne kahta kauheammin. Huoneesta nimittäin paljastui jotain. Sielläkin on joku kummallinen otus. Kuulemma joku kani. Purri ei ihan siitä ole niin varma. Enemmän kania, sitä taisi kiinnostaa vieras huone, jossa on vielä ikkuna mistä näkee ulos.

Purri on pitkään halunnut päästä ulko-ovesta ulos, rappukäytävään. Ei sitä sinne ole laskettu, mutta muutama päivä sitten pienelle kissalle laitettiin valjaat ja sen kanssa käveltiin rappukäytävään ja ihan ulos asti. Reippaasti se portaita tepasteli ja ulkona liikkui hyvin. Ihana kissa, kun kävelee valjaissa niin sievästi. Nyt kun kevät ja kesä tekee tulojaan, niin voisi pientä kissaa viedä useamminkin ulos.

Huomenna avautuu Purrin elämässä uusi jännittävä seikkailu. Huomenna on nimittäin Kokkolassa kissojen agilitykilpailut. Ei Purri ikinä ole agilityä tehnyt, loikkii se lelun perässä muuten paljon, mutta en tiedä miten se vieraassa paikassa agilityjuttuja tekisi. Sinne ajateltiin se kuitenkin viedä, siellä on vapaata harjoittelua ensin jonkun aikaa, jonka jälkeen alkaa 2 euroa maksavat agilitykilpailut. Katsellaan kuinka paineissa kissa lelunsa kanssa on ja mietitään ilmoitetaanko sitä kisaamaan ollenkaan. Purrille tästä ei vielä ole kerrottu, mutta eiköhän se huomenna ymmärrä.

ei se tyhmä kissa ainakaan ole

Eppu rakastaa syödä kasveja. Pelkään usein kukkani puolesta ja odotan sitä päivää, että Purri onkin poissaollessani päässyt siihen käsiksi. Ennaltaehkäistäkseni tätä, ostin jotain ohransiemeniä, josta kasvatin ruohoa. Ihan kissalle. Tuossa se kuihtuu ja kuolee parhaillaan pöydällä, kun kissaa ei huvita syödä sitä. Ei kai kukaan sellaista kasvia halua syödä, mitä saisi syödä? Olen kokeillut piilottaa sitä ja tehdä siitä kissalta kielletyn jutun, mutta ei. Eppu ei silti halua syödä sitä. Ajattelin, että jospa se on viisastunut, eikä söisi enää minun juorukukkaakaan. Laskin sen hetkeksi pöydälle auringonvaloon, mutta pieni kissa oli heti kytiksellä että mmm välipalaa. Kukka päätyi takaisin kirjahyllyyn.

Eppu on ollut vähän hämillään siitä, kun meidän taloon muutti uusi koira. Olihan se tuttu koira, mutta hei haloo, tää on kuitenkin Epun koti? Joku tyhmä koira, joka haluaa vieläpä leikkiä Epun kanssa? Haloooo, miksei kukaan ymmärrä ettei pienet kissat kaipaa sellaista?? Kukaan ei tiedä, mistä tämän koiran silmään ilmestyi reikä, mutta pienet on epäilykset sen suhteen.. Eppu kyllä kovin kertoo koiran rymynneen vaan ulkona risujen seassa (kuten se toki tekeekin), mutta silti epäilyttää se toinen vaihtoehto liittyen kissan kynsiin...

Eppu kehittyy päivä päivältä metsätystaidoiltaan. Se repii märkäruokapussit ja ihan kaiken mikä voisi muistuttaa ruokapussia. Toki kissan välillä löytää myös roskiksesta penkomasta, eihän sitä koskaan voi tietää jos siellä olisi jotain herkkuruokaa? Koirille on kaksi ruokaämpäriä täällä lattialla. Eppu kovasti opettelee niiden avaamista ja välipalan omatoimista hakemista. Jos ne jää sattumalta laittamatta kunnolla kiinni, niin kissa kyllä käy sillä aikaa syömässä. Olen yllättänyt sen itseteossa sekä nähnyt sen kokeilevan onko astiat kunnolla kiinni. Ei sitä tyhmyydestä ainakaan voi syyttää.

Eppu muuttaa & aktivoituu

Eppu selvisi rokotusreissusta hengissä, vaikka varmaan toisin luulitte, kun sen kuulumisia ei ole kuulunut ;) Rokotuksilla oli kaikki ok ja nyt on rokotuksista taas vuodeksi huolehdittu. Epun kuljetusboksista jouduttiin ottamaan katto irti, koska pieni kissa ei olisi millään halunnut tulla pois boksista. Sitä ei ois voinut vähempää kiinnostaa mitkään rokotukset ;)

Muutettiin torstaina 12.3. Purri oli erittäin hämmentynyt siitä, että kaikki tavarat vaan vietiin talosta pois ja hän oli viimeinen. Alkuun pahvilaatikkorumba oli hauskaa. Pienen kissan loistokasta elämää, kun huvipuisto tuotiin kotiin? Karun totuuden selvitessä Eppu pääsi itkeskelemään uuteen kotiin. Paljon ovia, joiden toiselle puolelle ei pääse. Paljon nurkkia, mistä ei aukeakaan maukumalla salaovia. Epun kiipeilypuista ei muuttunut lentäviä kotiin lennättäviä kiipeilypuita eikä kukaan muukaan välittänyt pienen kissan toiveesta muuttaa takaisin kotiin.

Nyt pieni kissa (painaa 6kg enää!!!) on vihdoin tainnut ymmärtää, että ollaan ihan oikeasti muutettu kokonaan pois. Sillä on uusia kivoja leluja, uusi kiva kiipeilypuu ja ihan uusi ruokailupöytä. Mitä muuta pieni kissa voisi elämältään toivoa? Eppu sanoo, että vanhaa kotia silti vähän. Ja maukumisesta avautuvia nurkkia. Joka tapauksessa ehkä Epun elämä nyt on vähän mukavempaa uudessa kodissa, kunhan se aikansa saa sopeutuakseen täysin. Pieni hölmö kissa.

Eppu läähättää leikkien jälkeen

Aiemmin kerroin Epun saaneen paljon uusia kivoja leluja. No niin se saikin. Ja rakastui niihin palavasti. Varsinkin sellaiseen keppiin, mistä lähtee joustavaa narua ja päässä on joku ihme pörrökasa. Se on ehdoton lemppari. Eppu ei haluaisi päästää siitä millään irti, kun saa siitä kiinni ja kun lelu on aika viedä takaisin laatikkoon, niin kissa juoksee vierellä maukuen ja yrittää napata lelusta kiinni. Jätän tähän alle videon, josta luulen ettei kukaan lukijoista olisi voinut uskoa sen olevan niin aktiivinen ;) Pieni kissa yllättää.


 Ostin alkuviikosta Epulle hoitolalta ~1,5 kiloa ruokaa. Päätin laittaa sen jemmaan, koska vanhat ruoat oli tarkoitus syödä ensin pois jaloista. Noh, jossain ihmeen välissä siihen säkkiin oli ilmestynyt reikä ja pieni kissa oli käynyt pienellä aterialla uudella säkillä. Siihen meni se ruoan jemmaaminen sillä kertaa. Eppu 1 - Nora 0.

Kissan madotuksen haastekohtia

Eppu on tänään madotettu onnistuneesti tai ei niin onnistuneesti Droncit vet. 50mg tabletilla. Eilen sille annettiin matolääkitys 7.5 kilon mukaan, mutta tänään ainoastaan viiden kilon. Eilisistä matolääkkeistä se ei syönyt varmaan puoliakaan, mutta lopputulemana tämän päiväinen lääke saatiin sille annettua. Huh.

Käytiin päivällä apteekissa hakemassa sellainen ns. kertakäyttöinen tabletin antamiseen kehitetty "ruisku", joka ei kyllä meillä toiminut ihan halutulla tavalla. Tai sitten sitä ei vaan osattu käyttää. Aiemmin olen madottanut Epun niin, että se on vaan hengannut esimerkiksi pöydän päällä ja olen tunkenut tabletin kurkkuun, mutta tällä kertaa se ei ole ollut toimiva ratkaisu.. Siispä kissa kainaloon ja sohvalle!

Tosiaan tuolla ihmeellisellä ruiskulla ei saatu pilleriä kurkkuun (ei siis irronnutkaan siitä), toisella yrityskerralla olisi laitettu se siihen takaisin ja koitettu uudelleen, mutta tabletti olisi vain murentunut siihen, joten todettiin olevan parempi keino vain tunkea tabletti kurkkuun. Ja vihdoin onnistui ilman suuria vaahtoamisia eikä kissakaan näyttänyt raivotautiselta. Palkaksi toinen sai hieman märkäruokaa, jonka syömistä piti hieman epäillä - olisihan sekin voinut olla vaikka myrkytettyä..

Nyt pienen Purrin elämä jatkuu taas samalla tavalla kuin ennenkin. Hetkeen ilman mitään tyhmiä lääkityksiä. Onneksi kukaan ei ole vielä kertonut sille, mitä tiistaina tapahtuu.. Suuntaamme siis eläinlääkäriin rokotuksille ja saa nähdä kuinka yhteistyökykyinen kissa meillä on mukana silloin.

Kiitti mulle riitti

Sanoo Eppu.

Tänään oli vuosittainen madotusaika ennen sen rokotuksia. Kissathan tulee rokottaa vuoden välein ja Epulle on aika ensi tiistaille. Madotus venyi, koska kissan tuli olla terveenä ainakin viikko ennen madottamista eikä se madottaminen mikään supertärkeä juttu ole aina säännöllisesti madotetun sisäkissan kohdalla. Ikinä tuolta ei ole matoja löytynyt, mutta aina se madotetaan koirien kanssa samaan aikaan ja ennen rokotuksia.

Ikinä en ole ymmärtänyt ihmisiä, joilla on ollut jotain ongelmia kissan madotuksen suhteen. Se on hei yksi kissa, senkus tunkee pillerin kurkkuun ja katsoo, että se nielaisee sen. Tai sekottaa ruokaan ja sieltä se uppoaa. Eppu on hoitolallakin saanut mm. Multicat -tabletteja ja kerran matolääkityksen ja osasta kertaa ainakin tiedän varmaksi, että niiden antaminen on sujunut ihan hyvin. Kotona matolääkitykset on olleet aina ihan ok ja ne on saanut antaa ihan helposti. Kaikki muuttui tänään.

Eppu vaan päätti, että hänhän ei mitään tabletteja syö. Ensin sekoitin sen ruokaan matolääkepillereitä ja kaikkihan jäi kuppiin. Sen jälkeen vielä päättäväisesti nappasin kissan kainaloon ja tungin sen kurkkuun pillerin. Purri puri sormeen ja sylki pillerin valkoisen kuolan kera syliini. Yritin sen jälkeen vielä toistamiseen - saaden pillerin taas syliini. Tässä vaiheessa menin pesemään kättäni ja laastaroimaan sormeani ja tehtiin vaihtarit. Kumppanini sai vuorostaan yrittää madottaa kissaa, joka piti ihan ensimmäisenä metsästää saunasta, jonne se oli pahoinvoivana juossut makaamaan. Niin, ei ole kovin kiva maku varmaan suussa syljettyjen matolääkkeiden jäljeltä.

Pillerit saatiin kurkkuun ja kissa sylki palasia sohvalle kuolaten valkoista kuolaa ympäriinsä. Aikansa tuo siinä sohvalla istui ja katseli ympärilleen odottaen uutta hyökkäystä kimppuunsa, mutta koska sitä ei tullut, se uskalsi jopa lähteä pesulle ja seikkailemaan. Eppu ei vaan tiedä yhtä asiaa.

Taistelu jatkuu huomenna. Uusien matolääkkeiden kera, koska täyttä annosta sille ei saatu annettua. Ja haluan hakea apteekista sellaisen kätevän "ruiskun", jolla saa annettua tabletteja. Ei kiitos enää puremajälkiä käsiin. Tämän taistelun tuo tulee vielä häviämään. Tai ehkä huomenna kerron, että Eppua ei madoteta tällä kertaa kunnolla.